SAL valintajärjestelmä varmistaa, ettei meille tule jatkossa huippuampujia

Alkuun onnittelut kaikille kisoihin valituille!

Perjantaille siirretyt valintojen julkistukset eivät vieläkään tulleet julki ainakaan SAL:n sivuille, kun tätä juttua kirjoitan klo 22.45.

Olen saanut urheilijoiden kautta kuulla, ketkä on kisoihin valittu. Valinnat on varmaan tällä kertaa menneet valintakriteereiden mukaan ja haluankin kiinnittää lukijoiden huomioin valintajärjestelmän heikkouteen.

Valintajärjestelmä on kaikille sama. Olet hyvä, ammut yli rajan, sinut valitaan kisoihin. Ei selittelyjä. Näinhän sen kuuluukin mennä. Teoriassa hyvä, mutta käytäntö osoittaa muuta. Jos kyseessä olisivat 10m ilmapistooli tai -kivääri, olisi olosuhteet lähestulkoon samat missä vaan, mutta kun kyse on 25m, 50m ja 300m kisoista, joissa olosuhteista riippuen kelit vaihtelevat sunnattomasti, ei pitäisi tuijottaa vain pisteitä. Esimerkiksi Lahden EC kisoissa Juho Autio pesi kaikki kisoissa ampuneet Euroopan huippumiehet, mutta kun keli oli tuulinen, eivät tulokset nousseet korkealle ja Autiota ei valittu kisoihin lajissa, jossa Suomella olisi ollut parhaat mitalimahdollisuudet aikuisten sarjassa. Tämähän tuli jo todistettua CISM:n MM-kisoissa hopean myötä.

Samana viikonloppuna oli Salossa viimeiset näytöt. Aivan samat sääolosuhteet. Aleksin ampuma 1163 siellä oli aivan maailmantulos, kun keliä katsoo. Seuraavaksi paras jäi 15 pistettä ja Aleksi hikisesti rajan yli, mutta Inka Havukainen jäi 0,3 pistettä valintarajan alle eikä valittu.

Miksi tällainen tyly järjestelmä on sitten käytössä? Se johtuu valmentajien, mutta pääosin valmennuksen johdon ja hallituksen ammattitaidottomuudesta sietää arvostelua. Halutaan järjestelmä, joka sulkee suut. Kaikki perustuvat numeroihin, joten pulinat pois. Tässä on menty vahvasti taaksepäin. Tällä järjestelmällä Suomen lupaavin pistooliampuja Joonas Kallio voidaan jättää rannalle. Hänelle ei anneta mahdollisuutta kasvaa kisoissa ja saada sitä kokemusta, jota tarvitaan menestykseen. Jos odotamme kaikkien osalta, että on oltava huipulla tullakseen valituksi ja saadakseen oppia arvokisoista, ei Suomesta ole ampumaurheilun huipulle kuin yksittäisissä tapauksissa.

Valitsijoiden on oltava valmiit puolustamaan valintojaan, eikä kätkeytymään numeroiden suojaan. He eivät voi ratkaista valintojaan sillä, ettei kukaan pääse sanomaan mitään. Valinnat herättävät aina tunteita. Rannalle jääneet ruikuttavat ja valitut ovat kuin kusi sukassa, ettei tule sanottua mitään sellaista, ettei kukaan suutu.

Soitan taas vanhaa, mutta hyvää levyä. Ollessani SAL:n valmentaja silloinen valmennuksenjohtaja Leena Paavolainen kysyi minulta, kenet tulisi valita kisoihin? Jos aloin puhumaan hänelle pisteistä, hän keskeytti sanomalla, että jos hän pisteistä olisi kiinnostunut, hän voisi laskettaa ne silloisen SLU-talon vahtimestarilla. Hän oli kiinnostunut MINUN näkemyksestä, ketkä urheilijat ovat pisteiden takana nousussa ja miksi? Näihin perustui SAL:n silloiset valinnat. Valmentajien ammattitaitoiseen näkemykseen, ei numeroihin. Onko sen jälkeen Suomeen tuotu pistoolilajissa mitalia?

Tiedän, että ainakin 300m:n valmentaja Tapio Kajan teki kaikkensa saadakseen joukkueen kisoihin, mutta hänen ammattitaidollaan ei ollut luottoa.

Nämä valinnat menivät näin, mutta jos kerrankin opittaisiin jotain ja tehtäisiin muutokset niin, että myös valmentajien ammattitaitoa arvostettaisiin valinnoissa. On liian helppoa sanoa, että kisat ovat nyt niin kaukana, että ne maksavat paljon. Hölmöiltiinhän valinnoissa, kun viimeiset olympianäytöt ammuttiin aiemmin Unkarissa…