Lauri Syrjä valittaisiin ensimmäiseen edustustehtävään EM-kisoihin järjettömällä omavastuulla.
Leppa.fi saaman tiedon perusteella Asikkalan Ampumaseuraa edustava Lauri Syrjä olisi valittu Kroatian Osijekissa ammuttaviin Euroopanmestaruuskilpailuihin 50m kivääriin ampumaan sekä makuuta, että asentoja. SAL:n hallitus on nimennyt joukkueen kokouksessaan 20.4.2021, joka julkaistaneen huomenna. Laurin pitäisi tietää asia huomisaamuun mennessä. Omavastuu olisi 2000 euroa. Lauri ampui alkukeväästä kahdessa näyttökilpailuissa Mikkelissä hyvin, mutta jäi keskiarvossa hiukan valintarajan alle.
-2000 euron omavastuu on jotain ennenkuulumatonta. Ihan kusetusta. Puheenjohtaja Nissinen kertoi toissa viikolla Leppa.fi:n haastattelussa: ”SAL teki myös viime vuonna niin vahvasti positiivisen taloudellisen tuloksen”. Siitäkin huolimatta tälläiseltä nuorelta, jonka tulevaisuudelta odotetaan paljon, yritetään imeä kuiviin, jyrähtää valmentaja Marko Leppä ja jatkaa, että ymmärtää hyvin omavastuun sellaisten ampujien kohdalta, jotka eivät ole saaneet rajaa rikki, mutta ei voi ymmärtää sen suuruutta.
– Olisi ollut hienoa päästä edustamaan Suomea ja tekemään arvokisadepyytti. En vaan nyt lähde, vaikka tiimi olisikin tukenut suuresti, kommentoi pettynyt Lauri.
-Syksyllä nuorten maajoukkeeseen valittu Lauri on juuri nyt Tanhuvaarassa SAL:n ensimmäisellä nuorten leirllä.
7 thoughts on “Lauri Syrjä valittaisiin ensimmäiseen edustustehtävään EM-kisoihin järjettömällä omavastuulla.”
Taitaa Nissinen haastella ihan omiaan omassa haastattelussa ja peittelee totuutta… Tässä se nähdään… Toivottavasti osaa kääntää tyyliään…
Onko tämä nyt sitä nuoren, tulevaisuuden edustusurheilijan tukemista hänen ensi askelillaan kohti isompia saavutuksia? Ei todellakaan. Se kuka näistä asioista oikein päättää ei ole tehtäviensä tasolla!
Urheilijoiden fokus pitäisi olla urheilussa, ei ajallisessa eikä rahallisessa kiristyksessä osallistumisoikeudesta. Liitto edellyttää kisarajan ylittäneiltäkin huomattavia omavastuuosuuksia sen lisäksi, että urheilijat joutuvat ottamaan myös palkatonta vapaata työstä kisa- + karanteeniajoiksi. Liiton tehtävä olisi luoda oikeat resurssit, jolloin urheilijat saisivat keskittyä laji-, kilpailu- yms. taitoihin. Näillä nykyisillä liiton kisaedustusehdoilla lajit ja urheilijat ovat todella suurissa paineissa puhumattakaan muista tulos- ja kilpailupaineista ennenkuin ovat päässeet edes kisapaikalle.
Pistoolissa sama omavastuu 1800€ ei lähde
Voi hyvää päivää minkä hintaista hupia. 34 euroa/ luoti 🙂 Tuolla hinnalla ei kyllä ole myöskään yritetty etsiä erityisen edullisia ratkaisuja. Toki tietämättä enempää vaikea arvioida, mutta muutaman päivän reissusta on kyllä todella kovan tuntuinen hintalappu.
Pitäisikö sitten tehdä niin, että myönnetään, että ei ole resurssia kasvattaa kansainvälisiä ampujanuoria. Tällöin pitäisi ensiksi aloittaa ainoastaan nuoriin suunnattu varainhankinta, koska lahjakkuudet seuloutuvat niin leveältä rintamalta ja pienistä seuroista, että ei ole mitään mahdollisuutta olettaa kaikkien lahjakkaiden nuorten, eli (vanhempien) pystyvän kymmeniä tuhansia laittamaan vuositasolla. Kotimaan harrastustoimintakin maksaa laskujeni mukaan luokkaa vähintään +10 000 euroa vuodessa, kun aletaan ampumaan puoliammattimaisesti. Ja tämän luokan kisat päälle. Surullista. Voisi kuitenkin toiveikkaasti ajatella, että esimerkiksi nuorten lahjakkaimpien tukemiseen voisi löytyäkin sponsoriapuja, jos SAL olisi operaattorina ja aktiivisesti mukana. Pienten seurojen kasvateilla ei ole mitään saumaa hankkia riittävän kokoluokan tukea itse.
Jos ei Korona tapa meidän harrastustamme, niin pääliittomme tuhoaa sen. Surullista luettavaa valintaprosessista. Mikä he…tti on liiton päässä vialla. Ampujat harjoittelevat tavoitteellisesti ja uhraavta omia tai vanhempiensa varoja saavuttaakseen menestystä. Että arvokisoihin pääsisi ja joutuisi maksamaan karvaita omavastuita on ampujaa kohden täysin väärin.
Pian on, kun Korona joskus loppuu liikuntahallit täynnä pelaamassa joukkuelajeja nuoria lopettaneita ja entisiä lupaavia ampumaurheilijoita, jos oma liittomme heitä näin koettelee.
Onko liiton johtotehtävissä liian paljon entisiä valtion virkamiehiä, Osaavat puhua ja esiintyä varmaan hienosti, mutta johtamis- ja päätöksentekyvyssä siviilimaailman tai tavoitteellisen urheilun tarpeisiin on paljon kehittämisen varaa. Ihmettelen liiton toimintaa paheksuvasti, miksi valintaan liittyvää omavastuuta ei ilmoitettu ennen järjestettäviä näyttökisoja.Harmittaa näin harrastekilpaurheilijana pääliittomme toiminta.
Osijekin onnistumisista
Osijekin EM-kilpailujen ruudinsavun laskeuduttua on hyvä aika arvioida suomalaisten urheilijoiden onnistumisia. Arvion rinnalla voidaan samalla tarkastella, kuinka tarkoituksenmukaista oli tälläkin palstalla kritisoidut ampumaurheiluliiton asettamat suuret omavastuut.
Yleisesti voidaan todeta, että EM-kilpailut olivat mitalimenestyksemme osalta kohtuulliset. Eetu Kallioisen pronssimitali miesten skeetissä sekä poikien trap-joukkueen (Kaarlo Hoppu, Juho Montonen ja Juho Mäkelä) ja 300 metrin sekaparikilpailun (Aleksi Leppä ja Henna Viljanen) pronssimitalit jatkoivat vakiintunutta SAL:n arvokilpailumitaliputkea. Hienona bonuksena oli Kallioisen saavuttama olympiamaapaikka.
Osijekiin matkaan lähtenyt joukkue koostui 32 urheilijasta. Kolme urheilijaa jättäytyi matkasta pois pitkälti juuri edellä mainittujen suurten omavastuiden johdosta. Ammuttavia henkilökohtaisia lajeja olisi 59. Valintarajan ylittäneitä urheilijoita jossain EM-lajissa oli 21 urheilijaa (66 %). Alle valintarajan jäi siis 11 urheilijaa. Tällä kertaa säädettiin korona-tilanteesta johtuen useaan kertaan valintamenettelyä ja -rajoja sekä annettiin valmentajille enemmän vaikuttamismahdollisuuksia joukkueen muodostamiseksi, jonka vuoksi voitaneen todeta, että kisajoukkueeseen pääseminen oli aiempaa joustavampaa. Kun valintakriteerien ylittämistä tarkastelee kilpailulajeittain, valintaraja ylitettiin 26 lajissa (44 %). Moni pääsi ampumaan siis jollain valintarajan ylittämisellä useamman lajin – parhaimmillaan seitsemän henkilökohtaista lajia sekä joukkuelajit.
Mikä oli urheilijoiden onnistumissaldo?
Osijekin EM-kisoissa Suomen joukkueen ampujat ylittivät valintaan johtaneen tasonsa jossain lajissa yhteensä 19 (32 %) kertaa. Valintaan johtanut taso on se tulos, jonka perusteella oli arvioitu urheilijan valintaa joukkueeseen. Tämä pistemäärä on eri kuin SAL:n lähes vuosi sitten ilmoittama valintaraja. Se tarkoittaa siis, että vain joka kolmannessa suorituksessa urheilijat ylsivät omalle tasolleen.
Menestysarvio synkistyy edelleen, kun tarkastelemme, kuinka monta urheilijaa ylsi liiton valintarajaan. Tällöin urheilijat onnistuivat vain yhdeksän kertaa eli 15 % ammutuista lajeista. Siis joka seitsemännessä lajissa. Voisi sanoa, että näistä ylittäneistä parhaiten onnistui Ella Hakala ja Eetu Kallioinen, joilla oli vain yksi henkilökohtainen laji ammuttavanaan. Muita ylittäjiä olivat Juho Kurki (3/7 lajissa), Aleksi Leppä (2/7), Juho Autio (1/3) ja Joonas Kallio (1/4). Ne, jotka eivät olleet ylittäneet SAL:n asettamaa valintarajaa missään lajissa, eivät yltäneet valintarajoihin myöskään kisoissa.
Onnistumistarkastelujen perusteella voidaan todeta, että vain valintarajojen ylittäneiden urheilijoiden osalta voidaan odottaa menestymistä kansainvälisissä arvokilpailuissa. Nyt henkilökohtaisille mitalisijoille ylsi vain yksi urheilija. Hieman yli valintarajaa paremmalla kilpailutuloksella ei sijoitu usein edes tulosliuskan etusivulle. Tällä hetkellä SAL:n valintarajat ovat historian saatossa asettuneet arvokilpailujen 16. – 24. sijojen tuntumaan. Kuitenkin ulkomaisten urheilijoiden kehitys on ollut suomalaisia nopeampaa ja valintarajamme ovat monessa lajissa jo sijaluvun 32 paikkeilla. Lisäksi on huomioitava, että kisavalinnan yhteydessä esitetyt urheilijoiden tulokset edustavat heidän parhaita tuloksia.
Ampumaurheiluliitolla on ollut käytössä pitkään urheilijoiden omavastuuosuus arvokilpailuissa. Samanlainen menettely on lähes jokaisessa amatööriurheilulajissa, joten siinä suhteessa omavastuudet ovat linjassa kansallisesti. Erikseen on pohdittava omavastuun suuruus erilaisissa tapauksissa. Omavastuuta on vaadittu kokonaan poistettavaksi, mikäli liitto lähettää urheilijan edustamaan maatamme. Tätä keskustelua on käyty myös liittohallituksessa. Vaatimus on ymmärrettävä ja erityisesti hyväksyttävä, mikäli urheilijat kykenevät ennakkoon määritetyssä näyttömenettelyssä täyttämään liiton asettamat kriteerit. Voitaneen varmaankin olla samaa mieltä siitä, ettei ole oikeudenmukaista, että yhteisiä pelisääntöjämme täyttämättömät urheilijat lähtevät täysin ampumaurheiluliiton kustannuksella kisamatkoille rasittaen rajallisia taloudellisia resurssejamme.