Ammunnan valopilkku, huippuampuja Joni Stenström lopettaa uransa

Raseborg Skyttarea koko uransa edustanut Joni Stenström lopettaa pitkän ampumauransa. Joni aloitti ammunnan viisivuotiaana, kun metsästysammuntaa harrastavat vanhemmat vievät juuri koulun aloittaneen isoveljen Robinin tutustumaan lajiin ja sille tielle molemmat pojat jäivät. – Joni ja hänen perheensä tuli meille tutuiksi jo uran alkuvaiheessa, kun kumpikin perhe kulki lasten mukana kisoissa. Molemmat perheet jännittivät poikiensa puolesta ja pärjäämiset menivät usein ristiin. Onniteltiin toisiamme vuorovedoin, muistelee Marko.

-Varusmiespalveluksen Joni suoritti tietysti Urheilukoulussa. Silloinkin oli käytössä valintakokeet, mutta tarjosin Jonille oikotietä sisäänpääsyyn, mutta Joni ei halunnut sitä käyttää vaan, tulla kokeisiin. Tähän liittyy sellainen tarina, jota ei voi lukijoille kertoa, naurelee Marko ja tietää, että niin naurellee Jonikin tätä lukiessaan.

-Valapäivänä minulla oli flunssa ja verta tuli nenästä viitisen kertaa ja tietenkin se verenvuoto alkoi juuri kun pitä tehdä vala, muistelee Joni, kuten alla oleva kuva todistaa.

Urheilukoulun ikäluokassa 4/2013 palvelivat vänrikit Olli Hahl (kiv.), Aleksi Leppä (kiv.) ja Jani Suoranta (LM) sekä alikersantit Joni Stenström (kiv.), Simo Partanen (pract.), Aleksi Pirttimäki (pist.), Otto Suuronen (pist.), Heikki Lähdekorpi (LM) sekä skiittari-alikersantit Eemeli Kurki ja Juuso Ikävalko, valmentajinaan Tomi Aspholm ja Marko. Iso ryhmä oli varsin hyvähenkinen paljolta Jonin joukkoa yhdistävän huumorin ansiosta.

– Joni oli ahkera harjoittelemaan ja tunnollinenkin. Positiivinen ennenkaikkea, ei ainakaan itku silmässä ollut, paremminkin aina iloinen, kertoi inttikaveri Otto Suuronen.

Jonin merkitys maajoukkueen hengen luojana ja ylläpitäjänä on ollut kiistaton. Muiden murjottaessa Joni piti hyvin henkeä yllä ja siirsi jo ajatuksen ja jengin huomion muualle. Kilpakumppanit tulevat pian huomamaan, ettei meininki ole enää samaa.

-Joni on maajoukkueen parhaita ”tiimipelaajia”. Hän on aina luomassa joukkuehenkeä. On iso menetys koko maajoukkueelle, jos Joni jää pois. Joni on ollut pitkään minun kilpakumppani ja olemme taistelleet yhdessä pitkään, mikä on ollut hieno juttu. Hänellä on myös paljon tietoa ammunnasta ja kaikista järjestylyistä ja varmasti näkyy se että Joni puuttuu rivistä, kertoo Aleksi kilpakumppanistaan.

Turussa valtiotieteitä opiskeleva Joni pystyi kuitenkin hyvin yhdistämään huippu-urheilun sekä opiskelun ja hänen on tarkoitus valmistua ensi vuonna. -On nyt tuntunut siltä, että mä en itse pysty tekee ammuntaa niin kuin haluaisin. Koko sydän ei ole mukana ja puolivillaisella en mitään tee. En saa irti ammunnasta niin paljon kuin pitäisi, vaikka aikaa on ollut hyvin.  Olen miettinyt tätä jo pidemmän aikaa ja olen ollut ehkäkin pari vuotta epävarmassa tilanteessa. Koronakin on tähän vaikuttanut. Olen aina ollut kova jännittämään, mutta halu ja kova latinki on ollut tekemiseen. Keväällä huomasin, etten olisi edes halunnut mennä Mikkeliin, kun näyttöjä ammuttiin ja se sai minut miettimään miksi teen tätä, kertoo Joni.

-Joni on aina ollut kaikkien kaveri ja se ”liima” mikä on tuonut todella erilaisetkin ampujat osaksi samaa porukkaa. Kun minulla oli huonommin mennyt kisa tai pidemmän aikaa vaikeuksia treeneissä, oli Joni aina tsemppaamassa ja valamassa uskoa. Hyvin menneiden kisojen jälkeen Joni oli ensimmäisten onnittelijoiden joukossa ja hän todella oli onnellinen myös joukkuekavereidensa hyvien suoritusten puolesta. Omaan suoritukseen hän suhtautui aina tosissaan ja halusi olla joka päivä parempi. Minun ampumaurani ei olisi ollut samanlainen ilman Jonia. Henkilö, joka on viivalla kilpailija ja suorituksen ulkopuolella ystävä, on korvaamaton osa maajoukkuetta, kertoi entinen maajoukkueampuja Annika Sihvonen.

-Olen niin sotkeutunut ammuntaan, etten voi jäädä kokonaan pois. On niin paljon tullut tuttuja lajissa. Minulla on myös halua tehdä töitä lajin eteen, mutten tiedä vielä mitä aion, jatkaa Joni.

Aktiivisena ja kielitaitoisena Jonilla on paljon tuttuja ulkomailla ja varsinkin Autralian maajoukkue on Jonille hyvin tuttu. Joni on käynyt sieleä harjoittelemassa ja hänen ansiotaan on, että Dane Sampson, tulevien olympialaisten australaialaisedustaja, oli ampumassa Grand Prix of Leppa.fi kisoja Suomessa.

Kysyttäessä, mitä Joni itse pitää parhaana saavutuksenaan, tulee vastaus hetkeäkään miettimättä. – Se on Münchenin maailman cup 2019, kun ammuin 1176 asennoissa. Siinä sain varmaan parhaiten irti itsestäni, muistelee Joni, joka oli myös 2018 opiskelijoiden MM-pronssilla Kupla Lumurissa niin ikään asennoissa. Joni voitti myös nuorten maailmancupin pronssia asennoissa Suhlissa 2014. Joni on myös pitänyt hetken junioreiden maailmanennätystä hallussaan 50m kiväärin makuuammunnassa.

Pirjo Peltolan valmentaman Joni Stenströmin päätöskilpailu huippu-urheilijana nähtäneen Inkoossa elokuussa ammuttavissa SM-kisoissa.