Ampumaurheilun legenda Kalle Leskinen 70v. Juhlahaastattelu – Kovat on aina olleet kovia

Ampumaurheilussa eniten henkilökohtaisia EM-mitaleita Suomeen tuonut, huippulahjakas Kalle Leskinen täyttää tänään 15.11.2021 70 vuotta.

Historiaa

Kalle Leskinen on syntyjään Juvalta, mutta hän muutti Mäntyharjulle jo niin pienenä, ettei Juvalta paljoakaan muista. Virtasalmella Leskinen vietti nuoruutensa. Ampumaurheiluun Kalle innostui vasta varusmiespalveluksessa. Kalle onnistui hyvin armeijan ammunnoissa, niin myös partiohiihto ja ampumahiihto tulivat mukaan kuvioihin. Leskinen ei sen kummemmin ampunut, mutta kun hän hakeutui sotilasuralle ja pääsi rajavartiostoon, niin siitä varsinainen ura alkoi. Leskisen ensimmäinen työpaikka rajalla oli Korkamon vartioasema Kuhmossa, Kajaani – Kostamus tien etelä puolella, alle viisi kilometriä Neuvostoliiton rajasta. – Vartiopäälliköksi sattui Alpo Pellilä, joka oli harrastanut kivääriammuntaa. Minua kiinnosti ammunta ja aseita oli käden ulottuvilla ja ammuskelin ilmakiväärillä. Kun järjestettiin niin sanottuja pakollisia ammuntoja, niin ammuin mm. 300 m:n matkalta kiväärillä, huomasi Pellilä, että olin kiinnostunut ammunnasta. Pellilä alkoi opastamaan ja antoi neuvoja sekä varusteita. Oli helppo aloittaa kun vartiolla oli radat missä harjoitella. Siitä se sitten lähti ja lähtikin aika nopeasti. Pääsin heti ensimmäisten kisojen jälkeen rajan valmennusryhmään kylmiltään 1971. Kaikkea urheilua ja varsinkin ammuntaa arvostettiin rajalla silloin kovasti.

CISM

1980 pääsi Leskinen ensimmäisen kerran mukaan sotilaiden MM-kisoihin. – Siinä meni 70-luku kilpaillessa ja pärjäsinkin hyvin, muisteli Kalle. Taso oli vaan niin älyttömän kova, ettei siihen joukkueeseen aiemmin ollut mitään asiaa. – Oli siellä kovaa porukkaa; Minkkisen Jaska, Laakson Jussi, Röppäsen Maru ja muita. Piti olla hirmuinen hiku, jos tohon porukkaan meinasi päästä, kertoi Kalle ja jatkoi, että silloin puolustusvoimien ampumavalmennusryhmä jakautui kahtia, A- ja B- ryhmään, jossa minä ammuin. Kun sitten nousin A-ryhmään, pysyin siellä loppuun asti. Sotilasurheilu oli silloin haluttua ja maailmalaajuisesti arvostettua toimintaa ja taso huipussaan.

-Vuorovuosina ammuttiin sotilasjoukkueella Neuvostoliittoa vastaan ja taso oli kova, molemmin puolin rajaa. 1994 järjestettiin Lahdessa viimeinen ottelu ja kun kahta vuotta myöhemmin olisi pitänyt kisat järjestää Venäjällä, niin siellä oli hommat niin sekaisin, ettei juttu enää jatkunut. Olin mukana loppuun asti, sanoi Leskinen ja jatkoi, että hienoa oli, kun siinä kisassa ammuttiin myös vapaakivääri, joka ei muuten kuulunut CISM:n lajeihin ja pistoolissa olympia- ja vapaapistooli.

Kalle Leskinen on CISM -joukkuemaailmamestari ja hänellä on joukkuemitaleita ”vaikka kuinka”, mutta henkilökohtaista mitalia ei Leskinen onnistunut saavuttamaan. -Olin parhaillani neljäs ja viides, mutta mitalit kiersivät minua, sanoi Leskinen.

Maajoukkue ja menestys

Leskinen nousi samaan huumaan 1980-luvun alussa myös silloisen Ampujainliiton maajoukkueeseen. Leskinen valittiin heti 1981 EM-kisoihin ja 1982 MM-kisoihin. – Kun pääsin nousemaan yhden portaan ylöspäin, niin koko homma aukeni. Se oli vaan niin kova raja ylittää, kun esteenä oli niin kovia ampujia.

Taito ja taso tulivat esiin lähes heti. Joukkuekisassa tuli heti EM-kultaa 1981 ja Leskinen keräsi värisuoran vuonna 1983 Oslossa voittamalla 300m:n makuun tuloksella 595, hopealle vapaakiväärissä tuloksella 1156 ja pronssille vapaakiväärin polviammunnassa tuloksella 386. – Tiesin, että kun pääsen joukkueeseen, niin mitaleita tulee. Tyhjin käsin ei tultu kotiin CISM:n eikä EM-kisoista, kertoi päivänsankari.

Aseistus

Leskinen ampui huipulla .308:lla kuten silloin kärkiampujat tekivät. – Aloitin 7.62 53R kiväärille, mutta kun sitten saimme 1980 luvulla .308 Tannerit, olimme jo tipahtamassa maailman tasosta asekaluston takia, mutta Tannereiden jälkeen pääsimme kehityksen kärkeen mukaan, muisteli Kalle ja jatkaa, että Anschützeilla olen ampunut 50m:n lajit.

1980-luvulla sveitsiläinen Tanner edusti maailman huippua 300m:n kivääreissä.

Suomenmestari kaikissa kiväärilajeissa

Kalle Leskistä on pidetty 300m:n erikoismiehenä, syystäkin. 300m:n lajit edustivat päätekemistä Leskisen uralla, koska ne olivat ns. työnantajan lajeja. Mutta vaikka ilmakivääri ja pienoiskivääri jäivät väkisinkin täytelajien asemaan, on Leskinen kuitenkin saavuttanut Suomenmestaruudet kaikilla ammutuissa kiväärilajeissa. Leskinen oli myös edustanut Suomea EM- ja MM-tasolla myös ilma- ja pienoiskiväärissä ja saavuttanut niissä henkilökohtaisen PM-mitalin. – Täytyy myöntää, että suurin palo oli 300m:n lajeissa. Mitä pidempi matka sen helpommin syttyi, muisteli Kalle ja jatkoi, että siinä tulivat juuri lajin haasteet ja hienous esiin.

Olympiaunelma jäi haaveeksi

Kalle Leskinen ei koskaan päässyt urheilijana olympialaisiin, mutta lähellä se oli. 1984 oli hänen momentuminsa, mutta päättäjät olivat toista mieltä. Olin Los Angelesin olympiavalmennuksessa. Silloin kolmea ampujaa esitettiin kisakoneeseen, mutta vain kaksi nimettiin. – Maru (Mauri Röppänen) oli ykkönen ja Mattilan Mikko oli kakkonen. Putosin äänestyksessä yhdelle kamppailulajin urheilijalle, kun sinne piti TUL :sta (Työväen Urheiluliitto) joku saada. Siinä kävi niin, että se kamppailija hävisi ekan ottelunsa alle minuutissa, joten se tie päättyi siihen. Harmitti, kun olin silloin hyvässä kunnossa ja olin keskittynyt piekkariin, muisteli Kalle ja jatkoi, että silloin pääsi maastaan kaksi per laji.

Leskinen muisteli kaiholla aikaa, jolloin 300m oli olympialaji, mutta se putosi pois 1972. -Se olisi ollut minun juttuni, mietti Leskinen.

.308 vai 6mm

Sotilasampujat pitää yllä parhaita tuloksia sivuillaan ja Grand Shooters– listalle kootaan kolmen parhaan 300m kiväärilajin (makuu, vapari ja vakio) yhteistulos. Listan kärjessä on Aleksi Leppä tuloksella 2371 (597,1186,588) ja Kalle Leskinen on lista kuudes tuloksella 2355 (599,1173,583). Kysyimme Kallen meilipidettä aseiden eroista. Olisiko Kalle listan kärjessä, jos hänellä oli ollut 6mm Grünig .308 Tannerin sijasta vuonna 1983?

-Sitä on vaikea sanoa. Kyse ei ole pelkästään aseesta. Varusteet ovat kehittyneet valtavasti. Silloin vasta alettiin käyttämään ensimmäisiä ampumahousuja. 1970 -luvulla ammuttiin käytännössä sarkahousuissa. Pieni kaliiberi antaa etua siinä, että se on hyvin lähellä pienoiskivääriammuntaa. Hyvä piekkariampuja pärjää, ei tarve niin paljon spesiaaliharjoitusta. Ennen rekyyli ja voiman käyttö poikkesivat niin suuresti, että se söi myös piekkaritenkiikkaa, mutta vaikea on sanoa. Mutta se on selvä, että kovia oltiin silloin ja kovia ovat nytkin kaverit. Kovat on aina olleet kovia, analysoi Leskinen.

Pilke silmäkulmassa

Kalle tunnetaan varsin vekkulina huumorimiehenäkin. Hän muisteli edesmennyttä pistoolin maailmanmestaria Teemu Anttilaa ja heidän yhteistä junamatkaansa Neuvostoliitto -Suomi -otteluun Leningradiin. – Teemulla oli venäläinen kaveri, jolle Teemu oli luvannut viedä kalaverkon, kun sieltä ei saanut. Kun olimme hyteissä, kertoi Teemu, että hänellä on se verkko niin hyvin piilotettuna, ettei sitä löydetä ja ei meitä kuitenkaan tarkasteta, kun ollaan virkakunnassa. Ei mennyt kauaakaan, kun käytävältä kuului murtaen suomea puhuvan venäläisen tullinaisen huuto: ”Missä se kalastaja täällä on?” Ei auttanut kuin Teemun ilmoittautua. Tietysti niillä oli kuuntelulaitteet siellä, naureskeli Kalle.

-Minä kuulin pv:n pistooliryhmässä jo nuorena jutun Kallesta, jonka nyt halusin varmistaa, sanoi Marko.

-Kyllä se totta on ja pitää paikkansa heh heh… ammuimme jossain CISM:n kisoissa ja minä oli kohdistamassa. Vieressä ampui mustaa väkeä, ja kun ei ollut tietokoneita, näytöt annettiin näyttösuojasta. Huomasin, että mustille miehille näytettiin jatkuvasti ohi merkkiä, ja aina ampuva mies vaihtui, kun ammuin heidän tauluunsa vierestä napakympin. Sillioin riemu repesi ja alkoi melkoiset juhlat. – Vähän avustettiin poikia, ettei ihan toivo mene. Niillä oli hienommat vehkeet kuin meillä, niin siitä sitten innostuttiin protestoimaan. Myös ammuttiin vanhoilla sotilaskivääreillä ja nuo uusilla Tannereilla, hehe heh, naureskeli Kalle.

Pistooliampuja Leskinen

-Kun järjestin viime keväänä Leppa.fi kotiratakilpailut koronan riivaamalla ammunnalle, oli Kalle ensimmäisten ilmoittautuneiden joukossa valmennettavansa Laura Määttäsen kanssa. He ilmoittautuivat ilmapistooliin. Minun piti vielä lukea ilmoittautuminen toiseen kertaan, jotta uskoin asian, muisteli Marko.

-No joo se on tässä ihan parin vuoden aikana tullut ja pelkästään ilmapistoolia. Olen niin kyllästynyt varustekassien raahaamiseen ja on se tavallaan uusi haaste, mukava ampua sitä ja ilmapistooliammunta soveltuu hyvin kivääriampujalle. Se on rauhallisempi ja samantyyppistä ammuntaa, sanoo ilmapistooliampuja Kalle.

Valmentaja Kalle

Kalle Leskistä pyydettiin valmentajaksi useampaankin paikkaan uran jälkeen myös ampumahiihtoon. -On se omaa mielenkiintoa sekin, että voi jakaa omaa tietoa. Ei ollut voimia lähteä isommalla mukaa siihen, mutta aina olen neuvonut ja jakanut omia kokemuksia, jos niitä on tarvittu. Kalle valmentaa henkilökohtaisesti Kontiolahden Urheilijoiden kivääriampuja Laura Määttästä.

Tulevaisuus

-Nyt on enää tosi harrastelua tämä tässä vaiheessa, ilman suurempia tavoitteita. Jotain pitää olla kuitenkin sellaista mielekästä tekemistä ja samalla tulee seuraa autettua. Kyllä minä tykkään, ampumaurheilu on hieno laji. Jollain tasolla ollaan aina mukana ja kisoihin lähdetään ja toisissaan ollaan, virnuilee Kalle.

… ja lopuksi, niitä mitaleita on 6 kappaletta, kaksi kutakin väriä, kaikki 300 metrin lajeista, lisäksi löytyy kaksi joukkuemaailmanmestaruutta, 1986 ja 1994. Maailmanennätyksen Kalle on myös ampunut ja sen lisäksi neljä maailmaennätystä joukkueella.

Koko Leppa.fi tiimi toivottaa sydämellisesti onnea nuorekkaalle ja aktiivisesti ampumaurheilua seuraavalle Kallelle!