16.05.2022

Aleksi Leppä vieraili Vehkalahden ja Pappilansalmen koulujen urheiluluokilla

Haminalainen 27-vuotias ampumaurheiluja Aleksi Leppä kävi Vehkalahden ja Pappilansalmen koululla kertomassa urastaan urheiluluokkien oppilaille. Kuulijoita oli jokaiselta vuosiluokalta ja he saivat hyvää evästystä urheilijan uraa sekä elämän tärkeitä valintoja silmällä pitäen.

Alkuun Aleksi kertoi taustoja siitä, miten hänestä on tullut maailmanluokan ampumaurheilija. Uraa lähdettiin hahmottamaan alusta, eli siitä, milloin Aleksi pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan asetta. Se tapahtui niin, että isän piti hoitaa Aleksia mutta samalla päästä valmistautumaan kisoihin. Joten Aleksi lähti radalle mukaan ja lyhyillä ohjeilla sai kokeilla ampumista. Ampuminen tuntui kivalta ja Aleksi osoittautui taitavaksi lajissa.

– Teini-iässä ukko kysyi, että haluanko mä oikeasti oikeasti olla maailmanmestari vai haluanko olla sunnuntaiharrasta, joka tekee sitä kavereiden ja hauskanpidon vuoksi? Tätä kannattaa miettiä jo nyt, että harrastanko omaksi iloksi vai tähtäänkö johonkin tiettyyn tavoitteeseen. Ja muistakaa, että ei ole oikeaa tai väärää vaan oma päätös siitä, mihin omat tavoitteet asettaa, Aleksi nosti tärkeän kysymyksen nuorten mietittäväksi. 

– Olen menettänyt ihan älyttömästi kaikennäköisiä asioita, esim. vanhojen tanssit, koska olin EM-kisoissa. Kun kaverit on diskossa ja itse treenaamassa, sen täytyy olla oma valinta. Toisaalta olen myös saanut urheilusta tosi paljon.

Aleksi saavutti menestystä yläaste- ja lukioikäisenä, jolloin ovet kansainvälisiin finaaleihin aukesi.  Vuonna 2011 Aleksi oli jo mukana Suomen joukkueessa EM-kisoissa. Aleksi koki vielä silloin olevansa pikkupoika kansainvälisten ampujien joukossa. Tuloksena ensimmäisestä kilpailusta Suomen edustajana oli neljäs sija. 

Sen jälkeen alkoi kuvioon mukaan tulla EM- ja MM-kisoja. Aleksi oli juniorina kolmen parhaan joukossa ja voitti myös ensimmäisen aikuisten suomen mestaruuden. Vuonna 2014 koitti ensimmäinen maailmancup- osakilpailu.  

– Kun pääset edustamaan Suomea, se tuo motivaatiota ihan uudella tavalla. Siitä löytyy se lisäbuusti jatkaa edelleen, Aleksi hehkutti kuulijoille.

Huippu-urheilua yläasteelta ja lukiosta lähtien

– Teillä on huippu-urheilijoiden luokka, joten muistakaa hyödyntää myös toisten osaamista. Eri lajeista voi saada hyvää pontta myös omaan harjoitteluun, paljon uusia näkökulmia, Aleksi muistutti.

Aleksin kouluaikana urheiluluokkaa ei vielä ollut ja kisaamisen sekä leirien vuoksi poissaoloja tuli paljon. Kouluhommat tuli kuitenkin aina hoidettua ja Aleksi haki lukioon, jossa pääsi Etelä-Kymenlaakson urheiluakatemian toiminnan piiriin.

– Kuortaneella oli urheilulukio, jossa oli erikseen urheiluluokka, jossa ammunta oli yhtenä lajina. Mietin sitä pitkään, mutta ajatus pois lähtemisestä tuntui todella isolta askeleelta. Haminassa toimi silloin jo lukiolla Etelä-Kymenlaakson urheiluakatemia ja silloin paras päätös oli hakea Haminan lukioon ja osallistua EKA:n toimintaan, jolloin oman lajin harjoittelu sekä yhteinen fysiikkatreeni olivat osa kouluaikaa, Aleksi kertoi koulun ja urheilun yhdistämisen mahdollisuuden olleen tärkeä asia hänen urallaan.

Puolustusvoimien urheilukoulu yhdistää kaikkien lajien huiput yhteiseen varusmiespalvelukseen. Varusmiespalvelus kehitti paljon ja siellä pystyi treenaamaan tosi hyvin. Kun pääsin palveluksesta 2014, siirryin aikuisten sarjaan, koska meidän lajissa ikäraja junnujen ja aikuisten välillä on 20 vuotta. Aleksi on edelleen valtion palveluksessa, sillä hän toimii liikunta-aliupseerina Santahaminassa. 

– Tämä tilanne on nyt se, mihin olen aina tähdännyt. Kova työni on mahdollistanut vihdoin sen, että nyt pääsen nauttimaan työni tuloksista. Tie oli kivinen ja mikään ei tule helpolla. Itselle tulee asettaa realistiset tavoitteet ja kulkea niitä kohti, Aleksi summasi lopuksi nuorille.

Nuorilla oli myös hyviä kysymyksiä Aleksille

Kuka on ollut sinun esikuvasi?

– Kivääriammunnan huippu Juha Hirvi. Olen tavannut hänet hänen hopeajuhlillaan ja sain häneltä silloin nimmarikortin. Minulla on myöhemmin ollut kunnia olla hänen valmennettavanaan vuonna 2011.

Miksi ammunta on valikoitunut lajiksesi?

– En oo oikeestaan tietoisesti sitä valinnut vaan se tuli ikään kuin vahingossa. Isä ei oikeasti olisi sitä halunnut mutta olin siinä heti alkuun hyvä.

Onko ollut haastavia vaiheita?

– On ollut ajoittain hankalaa. Kun siirryin junnuista aikuisiin enkä ollutkaan niin hyvillä sijoilla. Sitten tuntui, että kaikki junnaa paikoillaan ja kaikki kiva menee ohi niin se oli rankinta aikaa.

Onko sinulle käynyt koskaan mitään isoa tapaturmaa?

– Ammunta on itse asiassa turvallinen laji. Se perustuu staattiseen paikoillaan olemiseen, joten siinä ei yleensä pääse mitään vammaa syntymään. Eli ei mulle oo käynny mitään sellaista, että olisin pitkään joutunut olemaan poissa harjoituksista.

Onko ampuminen välineurheilua?

– Todellakin on. Takki ja housut ovat sellaiset, jotka tukevat seisoma-asentoa. Asento on pitkään paikallaan olemista ja ase on loppujen lopuksi painava. Lisäksi aseissa on paljon eroja, samoin patruunoissa. On tuntien työ valita sopivaa yhdistelmää.

Monella eri kiväärillä olet ampunut?

– Tosi monella, en osaa edes sanoa. Mutta tällä hetkellä minulla on käytössä neljä asetta eli ilmakivääri 10 metrin ammuntaan, pienoiskivääri 50 metrin ammuntaan ja kaksi eri kivääriä 300 metrin ammuntaan.