VeeVee Virtasen Blogi Hyvinvointihäärääjä: Ampumaurheilun tapahtumat – tapahtumakehittäjän painajainen

Hyvinvoinnin edistäminen on pieniä tekoja joka päivä, ja niitä tekoja koitan kuvata hajatelmissa, joita kirjoitan työni arjen havaintoina ja mieleen hiipivinä pohdintoina.

maanantai 2. tammikuuta 2023

Ampumaurheilun tapahtumat – tapahtumakehittäjän painajainen

 Päätyöni, digiprojekti Nuorisokeskus Piispalassa on puolivälissä. Sen projektin vaiheista olen viime vuoden blogitekstini pääosin kirjoittanut ja tulen blogissani palaamaan hankkeen mallintamis- ja juurruttamisvaiheisiin, kun niin pitkälle päästään. Avataan vuosi kuitenkin sivutoimeni, eli T:mi VeeVee Virtasen tapahtumatuotannosta ja tapahtumiin liittyvistä palveluista.

Minulle läheisin urheilulaji on suunnistus, joka on ollut osa elämääni vuodesta 1977. Lajin kehitystä olen saanut seurata monessa eri roolissa. Oma harrastusaktiivisuus ei ole enää intensiivistä, mutta edelleen olen lajissa kiinni: Olen lupautunut yhdeksi kuuluttajaksi tulevan kesän Jukolan Viestiin ja Kainuun Rastiviikko on jo perinteinen tapa käynnistää kesäloma.

Toinen minulle läheinen urheilulaji on olympiaperheeseen kuuluva ampumaurheilu. Sen pariin ajauduin työskentelemällä Ampumaurheiluliitossa 2000-luvun alussa. Tuolloin olin mukana ensisijaisesti lajin nuoristoiminnan, mutta myös kansallisen kilpailutoiminnan kehittäjänä ja sotkeuduinpa valmentajakoulutukseenkin. Erityisesti ilma-aseisiin liittyvän kilpailutoiminnan kehittäminen oli tuolloin iso osa työtehtäviäni. Siihen aikaan ilmakiväärin ja -pistoolin SM-kilpailuihin piti osallistujia karsia erillisen karsintakilpailujärjestelmän kautta ja karsintakilpailut olivatkin kilpailukauden isoja tapahtumia. Tänä päivänä harrastajamäärät ovat sellaiset, ettei karsintoja enäää tarvita. Arvokilpailuihin valmistavaa kansallista liittojohtoista kilpailusarjaa ei ole järjestetty vuosiin. Onneksi on seuroja, jotka järjestävät edes yksittäisiä ennätyskelpoisia kilpailuja.

Lopetettuani työni SAL:ssa  jäin lajin pariin tulospalvelun toimijana. Ari Korhonen kehitti lajin tulospalveluohjelmaa ja minä toimin ohjelman myyjänä ja tukihenkilönä sekä kentällä tulospalvelun toteuttajana. Vuodesta 2004 alkaen olen 2 välivuotta lukuunottamatta laskenut tulokset pistoolin SM-kilpailuissa. SAL:n kilpailujen lisäksi olen ollut mukana reserviläisten,  Metsästäjäliiton ja  Puolustusvoimien kilpailuissa. Vierumäki Areena oli oman tarinansa. Sitten hävisimme kilpailun SAL:n tulospalveluohjelman tuottajasta ja kiinnostus hommaan lopahti. Edelleen olen mukana muutamissa tapahtumissa vuodessa, mutta tulospalvelun kehittämistyö loppui ja innostus lajia kohtaan hiipui. 

Kun Suunnistusurheilussa pihtileimasimet vaihtuivat elektroniseen leimausjärjestelmään Suunnistusliitto teki valinnan kahden järjestelmätoimittajan välillä. Liitto valitsi järjestelmän, osti laitteita ja tuki seuroja ko. järjestelmän laitteiden hankinnassa. Vastaavaa lajin nykyaikastamista ei Ampumaurheiluliitto ole tehnyt ja sen seurauksena Vierumäki Areenan ampumakeskuksen elinkaaresta tuli lyhyt ja kansallista seuroja yhdistävää laitekantaa ei ole. Elektroniset taululaitteet seurojen radoilla ovat kuitenkin ilahduttavasti yleistyneet.

Ampumaurheilun aktiivikaudellani syyllistyin kuuluttajana usean finaalin SE-tuloksen pilaamiseen, kun loin liikaa painetta ampujille. Kerran kuuluttamon sijainti hallin korkeuksissa pelasti minut lynkkaukselta. Erehdyin kertomaan SM-joukkuekilpailun viivalla olleille ankkuriampujille tilanteen kesken ammunnan. Kummallista kyllä olympiamitalisti Henri Häkkistä ei kuulutus häirinnyt, kun kuulutin tuon ajan piccolink-apuohjelman myötä lähes live-tilanteessa ammuntaa, joka päättyi silloiseen SE-tulokseen 600. Enempää ei 60ls kilpailussa tuohon aikaan voinut saada. Suunnistustaustalla ja ampumaurheilun lasten kilpailutoimintaan perehdytyksen saaneella kehittäjäluonteella oli vaikea sopeutua hiljaisuutta korostavaan kilpailutapahtumaan – sirkusammunta on erikseen, minua usein valistettiin.

Ampumaurheilupiireissä liikkuessani  nousi usein keskustelun aiheeksi lajin heikko näkyvyys erilaisissa medioissa. Kansainvälinen liitto kehittikin finaaleja sellaisiksi, että niistä tuli kestoltaan sopivia seurattavaksi ja draamaa finaaleihin saatiin ihan lajin peruselementtien myötä. Kehitys on johtanut siihen, että ilmakiväärin ja -pistoolin kilpailuista on tullut selkeästi 2-osaisia. Peruskilpailun 8 parasta pääsevät finaaliin, jossa peruskilpailun tuloksella ei ole merkitystä. Finaalin edetessä kilpailusta putoaa kilpailijoita, kunnes 2 parasta ovat vastakkain finaalin viimeisessä vaiheessa. Finaalit ovat median näkökökulmasta kiinnostavia ja niillä voidaan houkutella seuraajia ja harrastajia lajin pariin. Sirkusammunta on tullut osaksi lajia 😉 ja edellyttävät elektronisia taululaitteita. Perinteisillä pahvitauluilla finaalit venyvät ajallisesti pitkiksi, eivätkä palvele ampujia, yleisöä saati mediaa.

Oma kipinä ampumaurheilun pariin heräsikin uudelleen, kun Marko Leppä lanseerasi aivan uuden kilpailuformaatin GP of Leppa.fi. Mäkihypystä tuttu parikilpailu, josta voittajat jatkoon. Parit arvotaan ja kisan eri vaiheissa pudonneella kilpailijalla mahdollisuus päästä arvalla uudelleen kilpailuun mukaan. Suoritusten aikana kuulutus on sallittu koko erän ajan niin, että kilpailijat ovat tietoisia tilanteesta. Kisaviikonloppuun toki sisältyi ihan perinteisetkin kilpailut, mutta tuo uusi kisaformaatti innosti. minua

Samankaltaista pudotusformaattia lähti toteuttamaan myös Kankaanpään Ampumaurheilijat Kankaanpää Open -tapahtumalla. Oli ilo olla mukana molemmissa ampumaurheilun uutta kulttuuria kehittävissä tapahtumissa.

Miten uudella formaatilla otetut kilpailut otettiin vastaan? Ei ole ollut lajin harrastajien mieleen uusi formaatti. Massoja ei tapahtumiin odotettukaan, mutta kaikkia lajin medianäkyvyyttä haikailevia olisin odottanut tapahtumissa näkeväni. Samoin nuoria harrastajia ja heidän valmentajiaan. Niin ilmakiväärin kuin -pistoolin huiput ovat kisatapahtuman ottaneet omakseen. Siitä pitää olla iloinen. Erityisesti on harmittanut, ettei järjestäjien valtavaa työmäärää lajin harrastajien parissa ole arvostettu. Liitolle uudet kisaformaatit olisivat olleet mahdollisuus tuoda lajia sosiaaliseen mediaan nopeatempoisena, helposti seurattavana ja tasa-arvoisena tapahtumana. 

Ampumaurheilun olympialajit ovat 2000-luvulla vähentyneet. Ne tulevat edelleen vähenemään. Uskon, että ilmakiväärin ja -pistoolin kilpailut säilyttävät asemansa olympialaisissa viimeisinä. Menestyminen niissä edellyttää perinteistä peruskilpailutaitoa, jotta pääsee finaaliin. Finaali on ihan oma lajinsa ja pahasti pelkään, ettei Suomessa ole asiaa oivallettu. Muuten olisi LeppäGP- ja Kankaanpää Open -tapahtumiin  panostettu liiton toimesta ja kilpailuja olisi valmennusjohdon toimesta vaadittu lisää. 

Kilpailutapahtumien kehittämisen passiivisuuden ohella ihmettelen, ettei nykyteknologia ja digialustojen määrä huomioiden ampumaurheilua ole saatu mediaan. Minimissään YouTube-lähetykset kilpailuista ja kun lajiin liittyy kansainvälisiä teollisia toimijoita kuten Lapua ja Sako, niin vähintäin IS-TV -lähetykset pitäisi tuottaa SM-kilpailujen finaaleista. Aikaisemmin niinkin vaikeasti seurattava laji laji kuin suunnistus, jossa kilpailijat lähtivät metsään ja sitten jännitettiin missä järjestyksessä tullaan sieltä pois, on digiaikana saatu hyvinkin mielenkiintoiseksi medialajiksi. 

Tammikuussa Kisakalliossa järjestetään kahdeksas LeppäGP-tapahtuma. GP-kilpailua edeltää 2 perinteistä ilmakiväärin ja -pistoolin EM-näyttökilpailua. Niiden jälkeen alkava tapahtuma on parasta valmentautumista siihen, mitä vaaditaan tulevaisuuden huippuampujilta. Pitää sietää painetta, yllättäviä tilanteita, kameroita, haastatteluja jne. Tapahtuma on myös lajin huipulla olevien ja huipulle tähtäävien ampujien ja valmentajien kohtaamispaikka. Hiljaista tietoa siirtyy tapahtumassa valtava bittimäärä.

Lämmittelynä kansainvälisten sääntöjen mukaan ammuttavien peruskilpailujen jälkeen käynnistyvä GP-kilpailu tarjoaa ampujille mahdollisuuden lajiharjoittelun ohella myös mediavalmennukseen.  Kamerat seuraavat ampujia kilpailusuorituksissa niin ampumalinjan etu- kuin takapuolelta, eli tapahtuma tarjoaa dataa valmentajille ja managereille. Kilpailusuoritukset näkyvät livelähetyksenä YouTubessa, josta kotiväki, ystävät, seurakverit ja tietenkin yhteistyökumppanit voivat seurata tapahtumia. Sellaista ei usein kilpailutilanteista ole tarjolla.

Hämmästyneenä olen kuunnellut kritiikkiä tapahtuman hinnasta. Ymmärrän kyllä, että aikuisen osallistumisen summa torstai-illasta sunnuntaihin 375€ on paljon rahaa. Mutta pilkotaanpa se osiin: 3:n kilpailun osallistumismaksu, 3 yöpymistä urheiluopistolla, opiston liikuntatilojen käyttö, 11 ateriaa ja ampumaurheilun yhteisön kohtaaminen niin kilpailuareenalla kuin yhteisessä saunaillassa. Paljonko kustannuksia tulee viikonlopun 2-päiväisestä kisamatkasta, jos niihin liittyy majoittuminen? Kokemukseni perustella minua ei yllätä ampumaurheiluliiton passiivinen kehittämisote, mutta sitä en ymmärrä, etteivät ampujat ja valmentajat näe omaa parastaan, kun tarjotaan menestyksen avaimia tarjottimella.

Katso edellisen LeppäGP:n YouTube-videot leppa.fi -sivuilta ja ilmoittaudu mukaan vuoden 2023 tapahtumaan.

Linkki VeeVeen blokiin:

https://hyvinvointihaaraaja.blogspot.com/2023/01/ampumaurheilun-tapahtumat.html