Loviisan ampumaradalla meluvallit nousevat korkeuksiin – Laukaisumäärät pysyvät ennallaan, vakuuttavat harrastajat

Kaivinkone häärää parhaillaan Loviisan ampumaradalla toukokuisena kevätpäivänä. Se nostaa meluvallien korkeutta uuden ympäristöluvan mukaisiksi.

– Tuolla takana on jo nostettu luvassa vaadittuun korkeuteen, eli 31 metriin. Tuota vallia on nostettu 14 metriä, Diana-metsästysseuran varapuheenjohtaja Aarne Laatikainen esittelee.

Hän kertoo, kuinka uusi lupa edellyttää hirviradan ampumakattoon tunnelin, joka vaimentaa ääniä.

– Siihen tulee lippa, joka estää äänen leviämisen.

Melu on asia, joka osaa lähellä asuvista asukkaita huolestuttaa. Uudessa ympäristöluvassa laukausmäärät nostettiin kaikilla radoilla.

– Vuosia ampumismäärät ovat olleet yli rajojen, ja siksi määriä päivitettiin. Määrissä on mukana extraa. Toiminta ei muutu siitä aiemmasta mihinkään, Loviisan Ampumaseuran sihteeri Markku Kumin lupaa.

Pistooliradalla ammutaan noin 35 000 laukausta vuodessa. Yhteensä kaikilla radoilla voi uuden ympäristöluvan mukaan ampua 200 000 laukausta vuodessa. Markku Kuminin ja Aarne Laatikaisen mukaan ollaan kuitenkin vielä hyvin kaukana sellaisista määristä. Kun ampumaradalla ammutaan vuodessa alle 300 000 laukausta, se luokitellaan pieneksi radaksi.

– 300 000 laukausta on Loviisan kokoiselle ampumaradalle ihan liikaa. Kuten myös todennäköisesti 200 000 laukauksen lupa riittää vuosikausiksi, Kumin uskoo.

Lupaa haluttiin kuitenkin päivittää nyt kerralla reilusti, ettei uutta ympäristölupaa tarvitse tehdä pitkään aikaan.

Lähimmät asukkaat löytyvät Tesjoelta noin kilometrin päästä. Laukaukset voivat kantautua tuulesta riippuen useamman kilometrin päähän. Laukausten ääniä ei tarvitsekaan vaimentaa kokonaan, harrastajien mukaan ne saavat kyllä kuulua. Oleellista on se, ylittyvätkö tietyt desibelit raja-arvojen yli.

– Meille metsästäjille on tärkeää, ettemme ammu haavakoita. Meidän täytyy harjoitella paljon. Jos emme saa harjoitella missään, mitä me sitten teemme? Aarne Laatikainen kysyy.

Loviisan ampumaurheilukeskuksessa käy harjoittelemassa myös poliisit, reserviupseerit ja ydinvoimalan vartijat.

Loviisan kaupunki on seuran historian aikana ollut myötämielinen ampumaurheilulle. Seuran käytettävissä on ollut vuodesta 1995 lähtien 35-paikkainen pistoolirata ja 25-paikkainen pienoiskiväärirata sekä kahdella heittimellä varustettu haulikkorata. Lisäksi ampumaradalla on Diana-metsästysseuran ylläpitämä hirvirata.

Markku Kumin on harrastanut ampumista lukioikäisestä saakka. Kipinä lähti koulun liikuntatunnilta, kun rehtori ja liikunnan lehtori Urmas Raila vei opiskelijat ilma-aseradalle tutustumaan ammuntaan. Raila toimi Loviisan ampumaseuran alkuvuosina sihteerinä.

Raila kannusti Kuminia aloittamaan ampumaharrastuksen.

– Olin, että jaah, saapa nähdä. Syksyllä Urmas sitten tuli jollekin tunnille kesken kaiken ja mietittiin, mitä pahaa ollaan tehty. Hänellä oli asiaa vain minulle, että tänä iltana alkaa sitten harjoitukset ilma-aseradalla, että tulet sitten sinne. Ei annettu vaihtoehtoja, Kumin naurahtaa.

Nyt Kumin seuraa opettajansa jalanjäljissä, kun on itse seuran sihteeri.

Seuran pitkäaikaisin jäsen, Pentti Kärnä aloitti ampumaurheilun vuonna 1960. Hän päätyi pistooliin siksi, että sitä oli helpompi kantaa pyörällä mukana kuin painavampaa ja isompaa kivääriä.

Useita ampumakilpailuita voittanut Kärnä sai aikanaan kipinän armeijasta.

Ampumaurheilu on kautta aikojen ollut miesvoittoinen harrastus. Markku Kumin näkee, että myös naisia on tullut paljon mukaan harrastukseen, etenkin metsästysharrastusten kautta.

Esimerkiksi seuran varapuheenjohtaja Riitta-Mari Vuorenmaa sai kipinän metsästykseen ja haulikkoammuntaan isänsä metsästysharrastuksen kautta.

Vuorenmaa on menestynyt kansainvälisissä haulikkoammuntakilpailuissa 1990-luvulla ja saanut korkeita sijoituksia suomen-, euroopan- ja maailmanmestaruuskilpailuissa.

– Tähän lajiin jäi niin koukkuun.

Haulikkorata on ollut jo kolme vuotta poissa käytöstä, mikä harmittaa Vuorenmaata ja muita haulikkoharrastajia. Vuorenmaa ja Osmo Mallenius ovat haulikkopuolen vetäjiä.

– Toivottavasti saadaan rata auki. On sääli, että se on ollut kiinni. Tästä on ponnistettu maailmalle huipulle, Vuorenmaa toteaa.

Rata meni kiinni vuonna 2020, kun seura ei määräajassa antanut selvitystä, joka haulikkoradasta olisi vaadittu. Uuden luvan hakeminen on ollut aikaa vievää. Nyt uusi ympäristölupa on kuitenkin heltiämässä, kun rakennus- ja ympäristölautakunta hyväksyi sen huhtikuun kokouksessan. Päätöksestä voi kuitenkin vielä valittaa.

Uudessa luvassa edellytettiin myös haulikkoradalle uutta meluvallia ja sitä varten ammuntapaikalta löytyy iso kasa sorahiekkaa.

Haulikkoradan laukausmäärä on luvassa maksimissaan 25 000. Haulikkoradalla on aina oltava valvoja, ja Vuorenmaan ja Malleniuksen suunnitelmissa on pitää rataa auki tiistai-iltaisin ja -torstaisin sekä lauantaisin.

– Aiemmin siellä oli toistakymmentä ampujaa per ilta. Nytkin kysyntää on ollut paljon. On ilahduttavaa, että on useita uusia, jotka haluaisivat, että vähän ohjeistetaan, miten haulikolla ammutaan, Vuorenmaa sanoo.

Hän kannustaa kaikkia kiinnostuneita olemaan yhteydessä, niin aina löytyy lainahaulikko ja joku opastamaan ammunnassa.