Metsästys ja kalastus: Näin valmistuu aseen piippu – Kotimaista huipputarkkuutta käsityönä
3.6.2023
Näin valmistuu aseen piippu – Kotimaista huipputarkkuutta käsityönä
Teksti JUHO-ANTTI JUNNO
Kuvat JUHO-ANTTI JUNNO
Kiväärinpiippuja tehdään useilla eri menetelmillä. Usein kustannustehokkuudella on suuri merkitys menetelmää valittaessa.
Peuralan asepajalla tehokkuus ja työsaavutus ovat kuitenkin toissijaisia asioita. Piipuista pyritään tekemään tarkkoja käsityötä ja vaivoja säästelemättä.
Arto Peurala on ilmiselvästi omalla allaan, piippuja on tehty 13 vuotta ja nelikymppisen sepän mielessä siintää eläköityminen alalta neljännesvuosisadan päästä. Into tehdä piippuja kyllä kantaa, jollei yhä lisääntyvä byrokratia sitten kaada kuppia nurin ennen eläkeikää.
Mutta kuinka kiväärinpiippu sitten valmistuu? Peuralan pajalla kaikki alkaa Ovakon teräksestä. Muitakin on kokeiltu, mutta Ovakolta vanhalla Tikkakosken reseptillä tilattu teräs on osoittautunut parhaaksi vanhoille työkoneille, jotka nekin ovat Tikkakosken tehtaiden peruja.
Pienin Ovakon terästilaus on 5 000kg joten omaa piipputerästä ei kannata tilata vain muutamaa piippua varten. Peuralallakin terästilaukset ovat melko harvinaisia, niitä on uran aikana tehty vain kahdesti.
Hyvä niin, sillä lasku viiden tonnin rautakasasta oli viimeksi noin 16 000 euroa.
Reilu määrä työvaiheita
Kuuden metrin kangista pätkitään yleensä 65cm pitkiä aihioita, joista piipunteko alkaa. Erikoistilauksena voidaan toki tehdä pidempiäkin piippuja, jopa 85 senttisiä. Mutta yhdestä kuuden metrin kangesta saadaan siis yleensä 7-8 piippuaihioksi sopivaa pätkää.
Ensimmäisenä piippuaihio menee kanuunaporan hoteisiin. Piippukankeen porataan suora, hieman kaliiperia pienempi reikä. Peuralalla on eripaksuisia poria toistakymmentä, joten potentiaalinen kaliiperivalikoima on laaja. Kanuunapora on puolestaan jatkettua mallia, se mahdollistaa tavanomaista pidempien piippujen tekemisen.
Reiän teossa kuluu aikaa vähintään tunti. Onneksi kanuunapora työskentelee itsekseen eikä vaadi aktiivista valvomista tai säätämistä. Kun aihioon on saatu reikä, siirtyy se vetokalvaimeen, siinä poraamisessa syntyneet naarmut hiotaan pois ja piipun sisäpinnasta tehdään täydellisen sileä.
Seuraavaksi reiän sileys rikotaan rihlapenkissä. Peurala tekee piippuihinsa kuusi rihlaa, jotka syntyvät yksi kerrallaan lastuamalla. Rihlapenkki mahdollistaa esimerkiksi rihlannousun valitsemisen portaattomasti juuri asiakkaan toiveiden mukaiseksi.
Rihlojen tekeminen lastuamalla on hidasta työtä ja rihlapenkki vaatiikin jatkuvaa valvomista ja säätämistä. Jos piipunteossa syntyy ongelmia, liittyvät ne yleensä tähän vaiheeseen. Työ on hidasta ja vaativaa, penkin vieressä vietetään piippua kohden useampi tunti. Peuralan seuraava tavoite onkin automatisoida rihlapenkki, suunnitelmat ovat sen suhteen jo valmiina.
Rihlapenkin jäljiltä piippu on jälleen karhea ja työstöjäljet pitää saada poistettua. Tämä vaihe on käsityövaltainen ja perinteinen. Piipun sisään valetaan vaaksan mittainen lyijytappi rassin päähän ja valun kovetuttua rassia aletaan ajamaan piipussa edestakaisin. Lyijy ei itsessään hio terästä, joten apuna käytetään piikarbidia, joka on erittäin hienorakenteinen hioma-aine.
Tämä vaihe on tärkeä erityisesti lastuamalla tehdyissä rihlauksissa, jotta piippu ei keräisi ammuttaessa kuparia.
Myös ulkopuoli vaatii työtä
Kun piippu on saatu valmiiksi sisäpuolelta, on edessä vielä monta työvaihetta. Piippu pitää sorvata lopulliseen muotoonsa ja paksuutensa ja tietysti tarvitaan myös kierteet sen kiinnittämiseksi lukkokehykseen. Tärkeä työvaihe on myös patruunapesän kalvaminen.
Kun piippu on ”valkovalmis” on vuorossa koeammunta. Peurala kertoo kokemuksen tuoneen sen verran harjaantumista, että piipusta näkee jo silmällä millaista kasaa se tulee ampumaan.
Asepajan yhteyteen rakennetulla maanalaisella ampumaradalla koeammunta on helppo suorittaa, eikä esimerkiksi tuulen vaikutuksia osuntaan tarvitse arvailla. Investointina ampumatunneli oli suuri, mutta se on osoittautunut käytännössä välttämättömäksi.
Viimeisenä vuorossa on sinistys ja aseen vieminen Riihimäelle poliisin asehallinnon tarkastukseen C.I.P. -koeistusta varten. Peurala käyttää yleensä aseet Riihimäellä omalla autollaan, lähettämisessä on ollut turhan paljon vaikeuksia vuosien varrella.
Nyt ase on valmis ja valmiina luovutettavaksi asiakkaalle. Aikaa ja vaivaa on palanut melko paljon. Toimittajan näkökulmasta Peuralan piipussa onkin suuri määrä kotimaista käsityötä melko edullisessa paketissa. Investointi kotimaiseen piippuun tuntuukin varsin järkevältä.
