Sekavan päivän kuvia, ajatuksia ja muistamisia
Kun sunnuntaiaamuna alkoi kisojen seuraaminen ja juttujen kirjoittamiseen valmistautuminen, tuntui päivä tavalliselta. Synkät pilvet nousivat kuitenkin taivaalle nopeasti samalla, kun Aleksin pystyammunta, joka on Aleksin valtti, sakkasi. Ei paljoakaan kotikatsomossa lohduttanut tieto, että Aleksi paikka oli erittäin tuulinen. Millä helvetillä ne arpovat saman ukon aina tällaiseen paikaan? Vaikka kuinka tuulee, niin eihän noi taulut voi olla Aleksin?
577 on kyläsarjan tulos, vaikka kuinka olisi jalla. Ei siitä mihinkään pääse. Nyt kävi tuuri ja pari muuta vielä huonommin ampunutta pääsi myös mukaan. Haminassa huokaistiin syvään. Kisan jälkeen Aleksi söi ja nukkui ja tuli radalle takaisin eri miehenä, minkä osoittaa tuloskin. 588 MM-kisoissa, kun olympialaisten paine on päällä, on kova suoritus.
Oli hienoa seurata finaalilähetystä isolta TV-näytöltä, varsinkin, kun meillä kotona oli jännittämässä myös kaksinkertainen olympiahopeamitalisti Jürgen Wiefel, joka nappasi hopeat olympiapistoolilla Montrealissa 1976 ja Moskovassa 1980. Jotenkin tuntui hienolta jatkumolta, kun olympiaunelma toteutuu, mikäli Aleksi kisaan valitaan. Olympiapaikkahan on ammuttu Suomelle, joka osoittaa sen sitten edelleen.
-Olipahan päivä. Aamun karsintaerässä oli todella vaikea keli ja ammunta oli todella haastavaa. Ei ihan silloin olisi kuvitellut mihin päivä päättyy.
Peruskilpailu oli hyvää ammuntaa alusta loppuun. Oli varsinkin tyytyväinen polveen. Ei ollut siinäkään helppo keli, mutta helpompi kuin karsinnassa.
Finaali oli aika tasaista. Pari huonoa laukausta joka asennosta, mutta kokonaisuudessaan ihan hyvää. Tosi tyytyväinen päivään ja varsinkin olympiapaikkaan. Uskomatonta, kertoi Aleksi.
Sitten alkoi onnitteluja piippaamaan puhelimeen. Yli kahdensadan jälkeen lopetin laskemisen. Oli upeaa huomata, kuinka varsinkin entiset SAL:n toimihenkilöt sekä entiset ja nykyiset valmentajat muistivat. Muilta nykyisiltä ei, eikä johdolta sitten ole onnitteluja tullut minulle eikä Aleksillekaan. Lienee muita kiireitä tai sitten liian happamia on pihlajat.
ISSF TV:n hastattelussa Aleksi:
