HS: Asiantuntija löytää lasten urheilujärjestelmästä kaksi valuvikaa: ”Radikaaleja seurauksia”
Asiantuntija löytää lasten urheilujärjestelmästä kaksi valuvikaa: ”Radikaaleja seurauksia”
Lasten urheilutoiminnan ei tarvitsisi olla niin kilpailullista, pohtii liikuntafysiologian dosentti Eero Haapala.
Lasten urheiluharrastaminen ja liikkuminen puhuttavat. Eero Haapala ei kannata varhaista erikoistumista. KUVA: LEHTIKUVA, EERO HAAPALA
Annika Hytönen
2:00 | Päivitetty 6:59
LIIAN varhaisella erikoistumisella yhteen urheilulajiin voi olla ”radikaaleja seurauksia”, sanoo lasten liikuntafysiologian dosentti Eero Haapala.
Mitä yksipuolisempaa harrastaminen on, sitä suuremmaksi kasvavat esimerkiksi rasitusvammojen ja fyysisen loppuunpalamisen riskit.
”Monissa kansainvälisissä tutkimuksissa näkyy, että urheiluharrastus lopetetaan aikaisemmin, jos yhteen lajiin erikoistutaan varhain”, Haapala sanoo.
Toinen nykyisen harrastuskulttuurin ongelma on Haapalan mukaan urheilun liiallinen kilpailullisuus.
Monissa lajeissa ja seuroissa tavoitteellinen kilpaurheilu alkaa jo ennen kuin lapsi täyttää kymmenen.
Esimerkiksi Norjassa kansalliset säännöt kannustavat lapsia harrastamaan useita eri lajeja. Sääntöjen mukaan 7–10-vuotiaat lapset saavat kilpailla vain paikallistasolla. 11–12-vuotiaat kilpailevat aluetasolla ja saavat osallistua yhteen kansalliseen kilpailuun vuodessa.
Erityisasiantuntija Hanna Rautajoki haluaa panostaa lasten omaehtoiseen liikkumiseen. KUVA: KASPER SALIN / LIITO RY
KANSAINVÄLISIIN kisoihin Norjassa lähdetään aikaisintaan 13-vuotiaina.
”Turhanpäiväisestä kilpailusta voisi luopua, koska seuratoiminnasta menetetään helposti lapsia sen takia, että edustusurheilijoita valitaan niin varhaisessa vaiheessa. Sen sijaan, että keskityttäisiin sen hetken lahjakkuuksiin, voisi panostaa ison populaation liikunnalliseen kasvattamiseen”, Haapala arvioi.
”Urheilumaailmassa katsotaan tosi usein, mitä valmentaja, seura tai vanhemmat haluavat. Todellisuudessa lapsella voi olla urheilun suhteen muitakin ajatuksia kuin vain menestyminen.”
Liikunnan ja terveystiedon opettajat ry:n erityisasiantuntija Heidi Rautajoki korostaa lasten liikuntaharrastuksessa monipuolisuutta.
Eero Haapala karsastaa liian kovaa kilpailemista ja liian varhaista lajivalintaa. KUVA: EERO HAAPALA
”Monipuolisuus takaa sen, että motoriset perustaidot kehittyvät hyviksi ja voi harrastaa erilaisia lajeja. Monipuolinen liikunta kehittää myös psyykkistä hyvinvointia.”
Rautajoki painottaa liikunnallista elämäntapaa.
”Järjestelmä ohjaa liikkumaan tällä hetkellä urheiluseuroihin, mutta sen pitäisi ohjata lapsia omaehtoiseen liikkumiseen. Järjestelmää ei ole päivitetty 1970–80-luvuilta, vaikka maailma on muuttunut. Nyt lasten arki pyörii muun muassa somessa ja monipuolinen liikkuminen on jäänyt.”
”Olemme liikkumisen ja hyvinvoinnin kriisissä, joten nyt pitäisi panostaa resursseihin, jotka edistävät niitä. Niin ei ole tehty eikä nykyisessä hallitusohjelmassakaan tehdä niin. Euroakaan ei ole laitettu lasten liikunnan edistämiseksi”, Rautajoki sanoo.
Rautajoki huomauttaa, että liikuntatuntien määrää on vähennetty 1980-luvulta lähtien.
”Samaan aikaan lasten liikuntataidot ovat vähentyneet. Tässä ei ole siis mitään logiikkaa. Ei ole tehty niitä toimenpiteitä, jotka voisivat parantaa lasten toimintakykyä arjessa.”
”Lapsen aktiivisuutta voidaan lisätä rajoittamalla digitaalisten laitteiden passiivista käyttöä. Vanhemmat voivat myös itse näyttää esimerkkiä kulkemalla paikasta toiseen mieluummin kävellen tai pyörällä kuin moottoriajoneuvoilla.”
