Asikkalan Ampumaseura, nuorisotyötä parhaimmillaan.

Sain mahdollisuuden vierailla tänään Asikkalan Ampumaseuran nuorten kivääri- ja pistooliharjoituksissa Vesivehmaan lentokentän kupeessa olevilla radoilla. Kun saavuimme paikalle Laurin kanssa, oli kivääriradalla täysi tohina päällä ja pyssyt paukkuivat. Jokaisen lapsen harjoittelemista seurasivat aikuiset taustalla, seuran kiväärivalmentajan Tauno Lindströmin käydessä säätämässä tähtäimiä. Kaikessa näkyi tekemisen meininki, mikä ikävä kyllä monelta radalta puuttuu. Toisaalta radoilta puuttuvat myös Tanet, joita ilman ei tuollakaan pyssyt paukkuisi. Tauno Lindström opetti Laurinkin ampumaan, kuten monen muunkin pojan ja tytön alueella. Suurella ampumaurheilusydämellä varustettu, yli kahdeksankymppinen ikinuori, on hommannut seuralle kaikenlaista. Lindström on suunnitellut, miten vanhoista Leijona-kivääreistä saa nuorisokäyttöön sopivia. Sitten Tane on niitä ostellut ja aseseppä Timo Taskisen kanssa viritellyt. Viimeksi hankittiin korkeussäädettävät pöydät ampujille.

Vireisellä radalla on samanlainen touhu käynnissä, kun toinen Asikkalan ikinuori, seuran puheenjohtaja Vilho Laakso, nostelee kassistaan pistooleja ja paukkuja nuorten käyttöön. Kaikki aseet ovat Laakson ja ilman niitä ei tällä radalla ammuttaisi. Mutta mistä löytyy seuraajat Tanelle ja Villelle, kun heidän voimat vähenevät niin, etteivät he enää jaksa? Löytyykö enää uusia, vai tuleeko Asikkalan Ampumaseurasta vain historiikki?

Kukaan ei ole seppä syntyessään, paitsi Hannu Seppä, joten kannustan rohkeasti ottamaan ensi askeleen ”valmentajapolulla” ja siirtymään imemään Tanen ja Villen ja muiden vastaavien hiljaista tietoa, ennen kuin se on liian myöhäistä. Kannattaa myös nykäistä hihasta näitä ja muidenkin seurojen Villejä ja Taneja ja lausua kiitos oman lapsen opettamisesta aika-ajoin.